Tutustuttuani hieman laajemmin Miina Sillanpäästä kertovaan kirjallisuuteen sama tarina toistuu niissä kaikissa, kuten Irma Sulkunenkin teoksessaan Naisen Kutsumus, Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen (1989, Helsinki: Hanki ja jää) toteaa. Sillanpää oli todellakin legenda jo eläessään, ja sai hyvän lisäksi osakseen niin ivaa, pilkkaa kuin halveksuntaakin. Tämä iva ja pilkka ovat varmasti monelle menestyvälle naiselle tosiasia yhä edelleen. Voisin näin ainakin itse kuvitella. Menestyviä, ehtiviä ja monipuolisia naisia usein kadehditaan ja heidän saavutuksiansa vähätellään. Toivon todella, että nykypäivän ”Miinat” eivät enää kokisi tällaista vastarintaa yhteiskunnassamme.
Lyhyesti kerrattuna Miina Sillanpään ansioluetteloon mahtuu Sulkusen(1989) mukaan:
Lyhyesti kerrattuna Miina Sillanpään ansioluetteloon mahtuu Sulkusen(1989) mukaan:
• palvelijatarliikkeen organisointi
• toimittaja
• työläisnaisliike ja sosiaalidemokraattinen puolue
• lähes 40 vuotta kansanedustajana
• ministeriys
• kunnallispoliitikko
• lukuisat luottamustoimet, mm. Osuusliike Elannon hallintoneuvoston jäsenenä
• raittius ja kulttuuritoiminta
• Ensi Koti-hankkeen organisoija ja toteuttaja
Miina Sillanpään ura yhteiskunnallisena toimijana sai alkunsa Palvelijataryhdistyksestä. Yhdistyksen tarkoituksena oli auttaa kotiapulaisten eli palvelijattarien asemaa. Tavoitteinaan yhdistys ajoi 10 tunnin työaikalakia, yhtä vapaailtaa viikkoon alkaen klo.19.00, vuorottelevaa sunnuntai-ilta ja aamuvapaata, sekä yleistä parannusta työoloihin. Emäntäyhdistys paheksui tuolloin Palvelijataryhdistyksen aikomuksia, koska palvelijat koettiin erottamattomaksi osaksi perhekuntaa. Miten perheestä voisi olla vapaalla? Todellisuudessa, ja ainakin Miina Sillanpään ja Palvelijataryhdistyksen mukaan piiat eivät olleet niinkään osa perhettä vaan lähes orjatyövoimaa. Yhdistys ajoikin vuonna 1865 voimaan tulleen palkollisasetuksen kumoamista. Palvelijataryhdistys halusi, että jokaisella on oikeus itsenäisesti myydä työvoimaansa rahapalkkaa vastaan. Asetus sitoi palvelusväen tiukasti isäntäperheen kontrollin alle. Asetus salli myös palvelusväen ruumiillisen kurittamisen alle 18-vuotiaita mies- ja alle 14-vuotiaita naispalkollisia kohtaan. Sillanpään mukaan palvelijattarien huonot olot ajoivat tyttöjä myös prostituutioon ja isännät myös käyttivät piikatyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Muutos toi Suomeenkin amerikkalaisen keskiluokkaisuuden mallin eli emännistä tuli puuhakkaita, sivistyneitä kotiäitejä ja porvarillinen perheinstituutio hajosi. Alkoi kehittyä vapaa ja tasa-arvoinen työläisidentiteetti. (Sulkunen 1989.)
Näistä toimista voidaan katsoa alkaneen Miinan ura poliittisena vaikuttajana, yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä, toimittajana, suomalaisten työläisnaisten etujen ajajana ja minusta myös todellisena feministinä.
5 kommenttia:
En oikein ymmärrä kohtaa:
"Muutos toi Suomeenkin amerikkalaisen keskiluokkaisuuden mallin eli emännistä tuli puuhakkaita, sivistyneitä kotiäitejä ja porvarillinen perheinstituutio hajosi. Alkoi kehittyä vapaa ja tasa-arvoinen työläisidentiteetti."
Tarkoittaako "porvarillinen perheinstituutio" tässä kontekstissa tilan omistajia ja heidän perheitään? Miten Miina ja Palvelijataryhdistys saivat tavoitteensa läpi, kun he kuitenkin kokivat vastustusta?
Miina lienee ollut seksuaalisen siveyden varhainen vartija?
Mainitsemasi palvelijoiden huonot olot ja isäntien piikatyttöihin kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö toivat mieleeni Päivi Lappalaisen Avainsanat-teoksessa esittämän pienen historiikin naisliikkeen suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Hänen mukaansa se jakautui kahteen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella: vallitseva käsitys korosti seksuaalisuuteen liittyviä vaaroja ja marginaaliin jäänyt näkemys nautintoa.
Äkisti päätellen Miina edusti tuota ensimmäistä pyrkimyksissään poistaa seksuaalisuuteen liittyvää kaksoisstandardia (vaimojen oltava puhtoisia miesten käyttäessä prostituoituja). Jos ymmärsin oikein, hän vaati seksuaalista puhtautta, eli siveyttä, myös miehiltä ja siten prostituution poistamista. Korjaa, jos olen väärässä.
Onko läpikäymässäsi kirjallisuudessa mainintaa, miten Miina suhteutuu Minna Canthin (1844-1897) ajatteluun? Käsittääkseni Minna on pohtinut samoja kysymyksiä esimerkiksi piikatyttöjen seksuaalisesta uhriudesta kuin hän.
Tässä yhtydessä "porvarillinen perheinstituutio" tarkoittaa juurikin tilallisia ja heidän perheitänsä, perheitä joissa piika ja renki ovat tehneet työtänsä. Osa perheistä vastusti piikojen järjestäytymistä ja eivät suostuneet työolojen helpotuksiin. Osa perheistä luopui piioista pikkuhiljaa, tai todella joutuivat myöntymään yhdistyksen vaatimuksiin ja piiasta tuli vapaa työntekijä. (Josta alkoi tasa-arvoisen työläisidentiteetin kehittyminen.)Näin perheen emäntä otti piian tehtävät tai osan niistä itselleen ja mainitsemani amareikkalaisen perheen malli kotiäiti-identiteetteineen alkoi kehittymään.
Miina ja Palvelijataryhdistys saivat tavoitteensa läpi pikkuhiljaa. Sellaista on politiikka ja yhteiskunnallinen toimijuus, vastustuksesta huolimatta jakasaa tähdätä päämäärinsä ja niitä sitten alkaa saavuttamaankin. En osaa kyllä tarkemmin vastata, että "miten saivat tavoittensa läpi", muutakuin kovalla työllä ja politikoinnilla....
Olet ymmärtänyt rapa&kunto oikein, että Miina työskenteli seksuaalisen kasoisstandardin poistamiseksi. Etenkin juuri myös miesten siveettömyyteen vaimoja ja piikoja kohtaan hän puuttui.
Ihme kyllä en ole vielä törmännyt Minna Canthin ajatteluun Miina Sillanpäästä kertovan kirjallisuuden parissa. Tarkkailen asiaa nyt...
"Porvarillisesta" ja "amerikkalaisesta" perhemallista vähän. Tässä törmäämme aika tyypilliseen historientutkimuksen ongelmaan. "amerikkalainen" perheideaali tuo mieleen ehkä 1950-luvun ideaalityyppisen keskiluokkaisen perheen mallin omakotilähiöineen, aina töissä olevine isineen ja kotiäiteineen. Tällaista mallia ei käytännössä eikä juuri ideaalinakaan ole Suomessa koskaan ollut. Kyseessä on siis anakronismi, myöhemmän ajan käsityksen heijastaminen menneeseen.
"Porvarillisesta" perheideaalista voi sen sijaan Suomessa tietyin ehdoin puhua. Kai Häggman, joka on tutkinut nimenomaan vasta muotoutumassa olevan porvariston perhekäsityksiä 1840-luvulta eteenpäin, katsoo miten tätä luotiin sekä sivistyneistön kirjoituksissa että elämässä perheissä. Maalaisrahvas ja kaupunkien myös vasta syntymässä oleva työväestö elivät perhe-elämäänsä vielä hyvin eri tavalla.
Miinan henkilöhistoria taas liittyy vahvasti vaiheeseen, jolloin tätä jos siis vakiintunutta (vaikka ei tietenkään pysähtynyttä) perheideaalia opetettiin innolla alempien yhteiskuntaluokkien naisille. Toisin sanoen siis esimerkiksi uusissa naisjärjestöissä, kansa- ja oppikoulussa, uusien naisammattilaisten koulutuksessa jne. erityisest naiset tätä työtä tekivät, aluksi tosin myös miehet kansanvalistajina, esimerkiksi lääkäreinä.
Mutta ei tämä pysynyt vain "porvarillisena" työnä, vaan työläisnaisliikkeen erilaiset toimijat ottivat tämän myös omaksi tehtäväkseen. Ja silloin kiinnostavaa tietysti on, miten valistus ja ohjaus sai uusia sävyjä. Tässä Miina sosiaalidemokraattina ja politiikkona on keskeinen hahmo.
Hirveän monimutkainen tämä kuvio tietysti on, jossa ajan myötä tapahtuu yhtä sun toista. Sääty-yhteiskunta hajoaa ja syntyvät pikku hiljaa uudenlaiset yhteiskuntaluokat. "Porvarillinen" 1800-luvun kontekstissa on jotain eri asiaa kuin "porvarillinen" vaikkapa 1930-luvulla.
Lähetä kommentti