Miina ja Ensi-Koti

Ensi-Koti oli Hilja Pärssisien aloittama hanke. Se oli turvakoti yksinäisille synnyttäville  äideille ja lapsille. Ensi-Kodin rahoitus järjestettiin aluksi muun muassa raha-automaatein. (Sulkunen 1989.)



Miinasta sanottua

Arvo Ylppö vuonna 1946:

”Miina Sillanpää on monella lastensuojelutyön alalla ollut ainutlaatuinen ”ammattimies”. Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan monivuotisena jäsenenä hän on suorittanut merkittävän päivätyön, ja luopuessaan lautakunnan jäsenyydestä hän jätti vaikeasti täytettävän paikan. Hän on myös uuden lastensairaalan ensimmäisiä perustajia. Eduskunnan jäsenenä hän yhä uudelleen ja uudelleen otti asian jo esille ja jo ministerinä ollessaan hän valmisti maaperää suurelle lastenklinikalle, jonka välttämättömyyden hän tajusi. Miina Sillanpään lastensuojeluharrastuksen tuloksena on myös Ensi-Koti. Ajatus tällaisen laitoksen perustamisesta ei ole aivan uusi – jo viime vuosisadan puolivälissä suunniteltiin vastaavanlaista, silloin löytölasten kodin nimellä, mutta yleinen mielipide ei hyväksynyt sitä, koska sellaisen katsottiin edistävän siveettömyyttä. Tämä kävi ilmi Suomen kuvernöörien keskuudessa suoritetusta tiedustelusta, jonka vastaukset, paria poikkeusta lukuun ottamatta, olivat ehdottomat kielteisiä.” (Mäkikossa 1947, 345.)

Alli Paasikivi vuonna 1946:

”Miina Sillanpään elämä on ainutlaatuisen naisen elämä. Ihminen, jonka elämään mahtuu niin paljon tuloksellista työtä, on mielestäni aivan erityisen Onnettaren suosima, vaikkakin hänen on ollut omalla työllään saavutettava tämä kaikki – kohtalo vain on suonut hänelle pitkän työpäivän sitä varten. Miina Sillanpään luonteen jaloutta ja suuruutta osoittaa myös se, että hänen harrastuksensa ovat kohdistuneet niin kauniiseen asiaan kuin Ensi- Kodin perustamiseen. Ensi-Koti on suorastaan rakkaudella aikaansaatu, ja tässä valoisassa, lämpöä uhkuvassa kodissa elää todellisen rakkauden henki. Ajatus, että tällainen laitos voisi edistää siveettömyyttä, ei sovellu Ensi-Kodin suojiin. Se on äitien ja lasten koti; nuo nuoret naiset tulevat sinne äiteinä eikä kukaan heistä tunne siellä itseään yksinäiseksi. Muistan aivan selvästi ensimmäisen käyntini tässä kodissa. Sen antama valoisa vaikutelma on jäänyt selvästi mieleeni. Talousneuvos Sillanpää oli silloin mukana ja muistan, kuinka lämpimin katsein hän otti pienokaisia syliinsä. Hän sanoi kerran itse, että hänen elämäntyönsä on jäänyt kesken, mutta itse asiassa Miina Sillanpää oli niitä harvoja onnellisia, jotka jo eläessään ovat nähneet työnsä tulokset.” (Mäkikossa 1947, 368.)


Tällaisten kommenttien jälkeen menee hiljaiseksi ja tulee itselle tunne, että mitään ei voi enää lisätä. Täytyy vain todeta, että Miina on ollut aikansa edistyksellinen ja pioneeri, ainakin minusta. Miina on varmasti herätellyt aikalaisiansa ja avannut suomalaisten silmät silloin näkemään, että mitä mahdollisuuksia ja voimavaroja suomalaisissa naisissa oikein piilee. Samoin minusta tuntuu, että hän on omalla tavallaan luonut suomalaisiin naisiin sitä uskoa olla itsestä ja omista saavutuksistaan ylpeä, sekä kykyä iloita naisellisuudestaan/äidillisyydestään. On varmasti täytynyt olla tuohon aikaan todella rajua puolustaa hanketta, jota niin siveettömäksi on haukuttu. Itse en pysty käsittämään, että mikä häpeä voi olla synnyttää yksin, naisena lapsi, avioton lapsi. Tämä lienee kertoo onneksi ajan muutoksesta. Tämän työn koen Miinan aloittaneen. Nykypäivänä nainen ei enää koe syyllisyyttä yksinhuoltajuudestaan, tästä lienee kiittäminen Miina Sillanpäätä. Ensi-Koti on ollut luomassa naisten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta miehistä, niin kuin moni muukin Miinan urakka. Ensi-Koti on myös auttanut paljon naisia silloin kun miehet ovat paenneet vastuutaan, tai kun esimerkiksi piian on saattanut isäntä raskaaksi. Miina loi tuen ja turvan yksinhuoltajanaisten ympärille ja samalla perustan suomalaiselle sosiaalihuololle. Miina oli minusta yhteiskunnallinen naistoimija, joka loi vankan pohajan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja sille ajatukselle, että lähinmäisiään tulee auttaa ja tukea, niitä heikompiakin.